Uskaltauduin eilen blogipikkujouluihin sitten oikeinkin hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin kun nukkumaan eksyin vasta puoli viideltä yöllä.

Pikkujoulupaikalle Weeruskaan taasen eksyin turhankin aikaisin. Ensin viihtyisänoloisen ruokapuolen tarjoilija ohjasi minut baarin puolelle, minne istahdin lonkero kourassa. Hetikohta paikalle saapui vilkkuva Marinadi, jonka kanssa hetkinen odoteltiin muita saapuviksi. Seitsemään mennessä bloggaajia riitti jo täyttämään parikin pöytää, Sun äitis listasi paikallaolleet paperille, Gorban kanssa huomasimme olevamme töissä samassa firmassa. Piakkoin väkeä olikin jo niin paljon, että saattoi hyvillä mielin olla toitottamatta kaikille hei, minä olen viima, nyypiö, olenpa tainnut lukea blogiasi ja silleintä. Toitottamisen lopettamisesta miinuksena en tullut jutelleeksi kovinkaan monen myöhemmin saapuneen kanssa.

Illan kuluessa tuli jutustelin hieman pitemmästi Tristanin kanssa ja vaihtelevaisesti milloin kenellekin. Jossain vaiheessa oli tarkoituksena lähteä väittelemään joukkoliikenneasioista Dodon pikkujouluihin, mutta enpä raaskinut poistua mukavien blogistien luota mihinkään. Eräällekin vauhdikkaalle, etäisen Leilamakkosmaiselle Saaralle vakuuttelin olevani peräti parikymppinen enkä 14-vuotias. Vaikkei yhtään parikymppiseltä tunnukaan. Pääsykoepisteideni ja työpaikkani ohessa otin asiakseni valittaa, etten minä millään onnistu kansalaisjournalistoimaan samanlaisia taajamareportaaseja kuin Hesarissa oli vaikka Mikkelistä. Bloginsa nimellä viehättävän Junakohtauksen kanssa vaihdoin myös muutaman sanasen muiden blogijulkkisten ohessa. Kuten Joonaksen, jonka ilmeisesti lahjoin linkittämään tänne. Halvalla sitä pääsee julkkikseksi nykyisin.

Loppuillasta otin asiakseni avautua Cybbikselle vaihtelevasti hieman kaikesta ja arvuutella, kuka vedättää ketäkin. Lähdin myös jatkoille, toki ihan vain tutustuakseni tulevan ex-Virkanaisen nuorisomusiikilliseen levyhyllyyn. Levyanalyysin ohella juotiin myös vähän viskiä ja tunnusteltiin asioita. Oikein mukavaa, siitä kiitos. Johonkin aikaan poistuimme hieman harventuneesti kohti pitseriaa, mistä tarkemman raportoinnin voin kätevästi Hurinalle ulkoistaa. Hakaniemen Chillistä kävelin rautatien toiselle puolelle Kaisaniemen puiston kautta. Asemalla olin näkevinäni yli korttelin mittaisen taksijonon.

Lauantai hujahtikin eri blogeista raportteja lueskellen ja oman aloittamista lykäten, kuten aina. Ihmeen hyvinvoiva olo on ollut koko päivän. Tässä odotellessa on onneksi tullut useampi perusteellinen raportti, kuten Äitis-raportoinnin toinen osa. Ehdin sentään päivällä käydä ostamassa myös Trail of Deadin uuden So Divided -levyn ja vanhemman, mutta puuttuneen DJPP:n tuottajalevyn.

Niin kivaa oli, etten taida päästä tältä pusipusi-tuitui -linjalta nyt tällä kertaa mihinkään.