Venäjän poliisi on alkanut tutkia surmaa harkittuna murhana ja luonnollisesti spekulaatio murhan osallisista on alkanut. Venäjän tiedustelupalvelun osallisuutta on epäilty ensimmäisenä. Kuitenkin on vaikea uskoa, että Venäjän johto olisi suoranaisesti vastuussa surmasta. Politkovskaja oli kansainvälisesti tunnettu, joten kuolema on noteerattu kansainvälisissä medioissa hyvin laajalti, The New York Timesia myöten. Kansainvälinen huomio on Venäjän johdolle kiusallista ja tätä tuskin on haluttu. Mikä onkin saattanut pitkään toimia Politkovskajan henkivakuutuksena. Hänellä arvellaan olleen paljon muitakin vihollisia Venäjän mafiaa myöten.

Nyt voi taas tuntua, että meillä Suomessa asiat ovat hyvin. Sananvapauden rajoittamiset jäävät alle vuorokauden mittaisiin putkareissuihin, jos siis sattuu todella huono tuuri käymään. Keväällä Heidi Hautala sohaisi Venäjän huonoa ihmisoikeustilannetta, jolloin puhemies Lipponen kiirehti tuomitsemaan Hautalan sanomiset. Tällä hetkellä maan poliittinen johto voi käyttää päivänsä ihmetellen lehtien palstoilla, kun joku elokuvaohjaaja on sattunut sanomaan erästä ministeriä isoksi, kaljuksi ja akkamaiseksi. Kovin suuria ongelmia ei siis taida meillä olla. Vai onko ongelma juuri tuossa? Tärkeät asiat hautautuvat akkamaisuuskeskustelun alle? Ollaanhan meillä EU:n perustuslakiakin hyväksymässä, vaikkei sen voimaantulosta ole tällä hetkellä mitään käsityksiä. Toivottavasti nyt edes lain hyväksyjät tietävät, mitä ovat hyväksymässä. Kansa kun ainakaan ei tiedä.

Kansainvälisessä Wikipediassa, luokassa murhatut toimittajat on nyt 63 nimeä. Joukossa ei ole suomalaisia.

Tästä muuten pidän blogeissa. Vastaan voi tulla yllättäviä asioita. Taustalla on oletukseni, että tämän aiheen käsittely ei ole linjassa blogini tavanomaisen, harvakseltaan päivittyvän sisällön kanssa. Toivottavasti tälle linjalle ei tarvitsisi jatkossa poiketakaan.