Tämän blogin päivitys vuodatus.net -sivulla päättyi maaliskuussa 2007. Uudet blogimerkinnät löytyvät viima.blogsome.com -osoitteesta (RSS). 

Muut toisinaan päivittyvät viima-blogit:
- graffitiblogi, katutaideasiat
- Ikkunapaikalla, joukkoliikenneasiat
- Mikkeli-blogi, Mikkeli-asiat ja kuvat, päivittyy satunnaisesti
- Vielä yhdet, baari- ja ravintolaekskursiot
- Viiman kuvablogi, poimintoja Flickr-kuvista.

Katso tässä blogissa myös lista blogin arkistoissa olevista, erillisistä sivuista. Sivujen kautta löytyy tietoja blogien kävijämääristä, kuvia Mikkelistä, junista, busseista ja koostesivuja.

Hesarin Nimiä tänään -sivun uudistus nostatti pienen myrskyn bloggaavien journalistien keskuudessa. Tyrkkyjulkkisten pöllähtäminen laatulehden sivulle on ymmärrettävästi ollut monelle hieman liikaa, vaikka myrsky jääneekin vesilasimittakaavaan. Tuskin kovin moni tavislukija tuli suuremmin huomioineeksi pienen mainoksen kokoista julkkismittarilaatikkoa, joka ei näemmä ole lehden jokapäiväiseksi aineistoksi päässytkään.

Myönnettäköön, etten olisi itse huomannut muutosta ollenkaan, ellei niin moni lukemani blogi olisi siihen tarttunut. Luen siis blogeista, mitä tilaamassani sanomalehdessä tapahtuu ja sanotaan. Koomisen oloinen tilanne on jatkunut jo useamman kuukauden, paperi-Hesarin kohtalona on toisinaan suora päätyminen paperijournalismin korkeaan pinoon, jonka pariin palaan yleensä vasta pinon kiivetessä uhkaavan epävakaana hipomaan valokatkaisijaa. Tai äidin aikoessa tulla kylään. Tänään lopulta tartuin paperijournalismin vuoreen siirtäen lehdet pari metriä lähemmäs keräyslaatikkoa. Samalla puutuin ennaltaehkäisevästi paperikasan kertymiseen ja lopetin paperisen arki-Hesarin tilauksen. Tilalle tuli kokoviikkoinen Digilehti, lauantain ja sunnuntain lehdet tulevat jatkossakin postiluukkuun, Kuukausiliitteen ja Sunnuntaisivujen lukeminen netistä kuulostaa vielä jokseenkin huonolta vitsiltä. Tämä muutos säästi muutaman euron, mutta jos olisin säilyttänyt vielä perjantain paperilehdenkin, olisi hinta noussut. Haiskahtaa hieman rahastukselta.

Paperikasojen kasvaminen ei ollut ainoa syy paperilehden vähentämiseen, tunnen nykyisin hieman syyllisyyttä jokapäiväisen lehteni tilaamisesta. Onhan se ympäristön kannalta ajatellen älytöntä että mulle, yhdelle ihmiselle, painetaan ja kannetaan kotiin paperisena joka päivä lehti jota en välttämättä heti edes lue. Puita kaadetaan ja autolla ajellaan eestaas osin turhan takia. Paperijournalismin vyöry uhkaisi myös aiheuttaa paikallisen ympäristöongelman - jos jaksaisin kerralla raahata koko lehtiläjäni taloyhtiön paperinkeräysastiaan, ei sinne enää mitään muuta mahtuisikaan. Mikä ei välttämättä olisi kauhean paha pettymys, jotkut kun eivät erota edes pahvilaatikoita paperista ja kippaavat nekin paperiroskikseen. Siitä sisäinen maailmanpelastajani ärsyyntyy.

Ekoajattelu tuskin vielä on kovin iso uhka paperiselle sanomalehdelle, mutta tulevaisuudessa voi olla toisin. Netin käyttö yleistyy ja entistä useampi sanomalehdessä oleva uutinen on luettu netistä jo aiempana päivänä. Varsinkin maakuntalehtien menekkiä kehitys voi haitata, ne kun useimmiten kertovat muun maan tapahtumat STT:n uutisilla. Usein vieläpä niillä samoilla, joita julkaistaan maksuttomina vähän joka paikassa. Länsi-Savon lukijat ovatkin toisinaan moitiskelleet STT:n uutisten runsasta käyttöä, mielummin luettaisiin lehden omaa tuotantoa olevia uutisia, muualtakin kuin vain omasta maakunnasta. Tänään huutoon oli pitkästä aikaa vastattu, lehden oma toimittaja oli matkustanut Helsinkiin asti tutustumaan eteläsavolaisten kansanedustajien kotoutumiseen Eduskuntatalon käytäville. Lehden mukaan Etelä-Savon naisvaltaiseksi muuttunut, eloisa ryhmä huomataan. Hyvä niin.

Lokakampanjointi näyttää nostaneen eduskuntavaalien alla rumaa päätään kovalla vauhdilla. Minua se ärsyttää. Kampanjoisitte, puolueet, asioilla, ettekä toisten haukkumisella. Ei ihmekään, jos kansalaisille muodostuu kuva epäluotettavista ja hölmöistä politiikoista, kun kannanotot kuulostavat toisinaan samalta kuin lasten kinastelu hiekkalaatikolla. SAK:n mässäilymainos ei ehkä ollut kovin korrekti, mutta minusta ihan hauska kuitenkin. Se kuitenkin jo lipsahtaa typeryyden puolelle, jos väittää tuon mainoksen olevan lainvastainen ja kiihotusta kansanryhmää vastaan. Hohhoh. Taloussanomien mielestä mässäilymainos olisi muuten poistettu Youtubesta, vaikka tuollahan se näyttää ihan normaalisti möllöttävän.

Aivan amerikkalaistyyliseen nolot videot -kampanjointiin ei meillä vielä ole päästy, mutta Kokoomuksen Petri Salon vaalitilaisuudessa nauhoitetuissa rasismipuhevideossa on jo hyvää yritystä. Onko tämä nyt sitä hyvää ja kaivattua kansalaisjournalismia, jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi.

Toimittajien touhussakin olisi toisinaan toivomisen varaa. Ylen Ajankohtaisen Kakkosen vaalitenteissä on toisinaan tehty melkoisia pohjakosketuksia epäolennaisten asioiden tenttaamisessa. Osuin hetkeksi katsomaan Vasemmistoliiton tenttiä, jossa toimittaja jaksoi kysellä vaikka miten viime keväisestä tapauksesta, jossa Vasemmistonuorten edustaja oli jäänyt kiinni kannabiksen kasvattamisesta. Toki, onhan se kiusallinen asia ja varmaan antaan kuvan ärhäkkäästä, tutkivasta journalismista nostaa huumekohua esille. Kuitenkaan äänestäjän pohdiskelua siitä, minkälaista politiikkaa puolue aikoo ajaa seuraavat neljä vuotta eduskunnassa, ei triviaalien asioiden sarjatulikysely auta tippaakaan.

Tuore veto arveluttavassa kampanjoinnissa on Kokoomuksen banneri Savon Sanomien vaalisivulla. Siinä punaiset, SDP:n käyttämät puhekuplat huutavat fascistia, orjuuttajaa ja verenimijää. Onhan se jossain määrin ymmärrettävä vastaveto SDP:n käyttämille tikanheitoille, mutta mikä pakko se on lähteä mukaan siihen yhtä typerään kampanjointiin kuin kilpailijansa?



Ettei menisi näin kaiken haukkumiseksi, ovat puolueet toki ottaneet asiallisestikin kantaa moniin asioihin. Suomen Kuvalehti kysyi puolueiden edustajilta eri kulttuuripoliittisista aiheista, kuten tv-lupamaksuista, apurahataiteilijoiden toimeentulosta ja, katutaiteesta. Tarkempi analyysi puolueiden katutaidekannoista. Lisäsin tänne blogiin myös sivun vaaleista Etelä-Savossa.

Ps. Näköjään maailma ei kaatunut, vaikka blogi on jäänyt kuukaudeksi päivittämättä. Toivottavasti ei myöskään ole kenenkään elämä mennyt tässä kuukauden aikana piloille.

Kirka lähti. Emme ehtineet tässä elämässä tavata toisiamme, enkä häntä kovinkaan usein tullut ajatelleeksi. Minulle hän vain oli, osana suomalaista kulttuuria. Kirkan hittejä kuunnellessa mieleen piirtyy 80-lukulaisia maisemia. Pyöreäreunainen, punainen auto aurinkoisena päivänä levähdysalueella. Äidillä on valkea permanentti, ukki on mukana. Tämä muistikuva on sikäli huijausta, etten muista vielä 80-luvusta oikeasti mitään, mutta valokuvien avulla voi vähän hahmotella asioita lapsuudestaan.

Mitähän näistä ajoista muistetaan parinkymmenen vuoden päästä? Vieläköhän Vuodatus ja Flickr ovat silloin käytössä ja tarjoamassa matkoja menneisyyteen? Kukahan jaksaa täältä kaiken jaarittelun seasta löytää sen olennaisen, tätä aikaa kuvaavan asian? Toisaalta onnistuuhan tuo olennaisen seulominen aika kiitettävästi jo nykyisinkin, miksei sitten parinkymmenen vuoden päästäkin.

Uutispöytälaatikossa huomattiin Wikipedian olleen kovin vikkelä Kirka-uutisoinnissa. Isoilla medioilla kuitenkin on jotain, mitä kansalaismedia ei vielä hyödynnä: arkistot. Vain Yle pystyy nopeasti laittamaan nettiin Kirkan esiintymisiä ja HS vanhoja haastatteluja. Varmasti Kirkasta löytyy livemateriaalia moneltakin fanilta, mutta julkaisu ei onnistu, tekijänoikeusasiat ja tekniikka hankaloittavat. Sukulaisteni arkistoistakin varmasti löytyisi Kirkan esiintymisiä, kaitafilmi- ja VHS-muodoissa. Niitä ei kovin nopeasti verkkoon saateta, eikä se tekijänoikeuksien takia kävisikään. Toistaiseksi on tyydyttävä sanalliseen muistelemiseen.

Muita huomioita. HS:n Internet-kirjeenvaihtaja tarttui toissa sunnuntaina hyväntekeväisyys-huijausjuttuun, joka oli täällä esillä kuun alussa. Poliisi-TV jatkaa aiheesta tänään torstaina.

Alma Median sanomalehtien näköispainoksia on muutaman päivän voinut lukea verkossa ilmaiseksi. Syy on jäänyt epäselväksi, ehkä Alma haluaa lisätä lukijamääriä tai saada lehtien sivuille lisää latauksia. Mutta toki ilmaiset Aamulehti ja Lapin Kansa ainakin minulle kelpaavat.

Onpa sattuma: aiemmassa merkinnässä kun noita lasten avustusjärjestöjen sotkuista tehtyjä nettitutkimuksia kaivelin, arvailin, että koskahan vaikka Hesari tulisi samoille apajille ja laittaisi nettiin oman kirjeenvaihtajan kun täällä tätä asiaa riittäisi. No, HS tuli samalle apajalle tänään sunnuntaina kun Internetin kirjeenvaihtaja aloitti. Ehkä minun pitäisi hakea johonkin lehteen horoskooppien laatijaksi? Aiheena nettikirjeenvaihtajalla sentään ei ollut tämä kimurantti, muka hyväätekevien yritysten ja muun huijaustoiminnan verkosto, vaan virtuaalielokuvat.

Nettimaailmaan on sanomalehtien puolelta muutoinkin vähän tunkua, Satakunnan kansan sivuilla aloitti Blogiskooppi, joka aikoo hieman Blogisanomien perinnettä jatkaen etsiä tavalla tai toisella kiinnostavia blogeja. Blogin emomedia Satakunnan Kansa kuuluu Alma Media -konserniin ja ilmestyy Porin seudulla. Suomen toisella reunalla puolestaan Sanoma-yhtiö on uudistanut Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien ja Etelä-Saimaan verkkosivut, kaikki samaa muottia käyttäen. Kaikista löytyy oma osastonsa myös blogeille, Kymen Sanomissa mietitään kritiikin vaikeutta ja Etelä-Saimaan Toimittaja päästä voi lukea päätoimittaja Pekka Lakan elämänmakuisia ajatuksia. Lakka siirtyi Etelä-Saimaaseen syksyllä työskenneltyään aiemmin Länsi-Savossa.

Kaakkois-Suomen lehtien uudistus näyttää kohtalaisen hyvältä, Sanoman linjan mukaan kaikkien sivut ovat pääasiassa maksuttomia eivätkä vaadi kirjautumista. Uutiskuvat ovat saatavina mukavan isoina monen muun lehden pikkuotoksiin verrattuna. Miinusta kuitenkin tulee taas vanhojen uutisten hukkaamisesta, Kouvolan Sanomien juttuarkisto ulottui aiemmin viime vuosikymmenen loppupuolelle asti, mutta uudistuksessa kaikki vanhat jutut poistettiin verkosta.

Tässä muutaman päivän aikana viima on muuttanut vähän ulkomuotoaan. Mallia on katsottu hieman Herkun sivupohjista ja Tiian pohjista, mutta pääosan koodeista muokkailin itse. Toivottavasti ei tule tarvetta tehdä samaa heti uudestaan. Vuodatuksessa on tänään tarkoitus tehdä jonkinlainen tietokantamuutos, toivottavasti sen jälkeen sivut latautuvat edes hieman nykyistä nopeammalla vauhdilla. Sivun jatkuva jumiutuminen johtuu käyttäjämäärän suuresta kasvusta.

Viime viikolla muutamia keskustelupalstoja puhututti hillo.fi -niminen verkkosivu, jossa luvattiin satanen rahaa ja mahdollisuus rikastua nopeasti, kunhan ensin lähettää 300 euroa sivun kirjoittajaksi esittäytyneelle Olli Harvialalle osoitteeseen PL 394, 00121 Helsinki. Kukaan tuskin sortui noin epäilyttävänoloisen ilmoituksen perusteella rahojaan lähettämään ja saitti olisi painunut pian unohduksiin, ellei sivulla mainittu postilokero olisi osoittautunut monen muunkin tahon kotipaikaksi.

Plaza.fi-sivuston MuroBBS-keskustelijat huomasivat, että samasta postilokerosta löytyy koti ainakin Lasten Apu -järjestölle, jonka kotisivulta voi ostaa normaalisti 5-10 euroa maksavia lasten heijastinliivejä 30 euron hinnalla tai vaikka järjestön vuosikertomuksen, hinta 25 euroa. Mistään tuotteista ei löydy kunnollisia tietoja tai kuvia. Lasten Avun, paikassa ? painettuun, viimeksi vuonna 2002 ilmestyneeseen lehteen kirjoittaa Kiusattujen tuki ry:ssä vaikuttanut henkilö. Kiusattujen tuki haettiin konkurssiin rahojen mystisesti loputtua, vaikka järjestö myi Koulurauhaa -lehteään miljoonien eurojen edestä. Samassa postilokerossa toimii myös Mobiilivippi.com, joka tarjoaa satasen mobiililainaa kahdeksi viikoksi vaatimattomilla 32 euron kuluilla. Tai tarjosi ennen, nykyisin toiminta näyttää rajatun vain tietyille vippi-asiakkaille.

Samojen tekijöiden käsialaa on suojatie.fi -sivu, jonka ainoa liiketoiminta näyttää olevan 20 euroa puhelulta laskuttava tukipuhelin. Suojatien numeroa ja muitakin jo mainittuja saitteja mainostaa Clubfm, joka esittää olevansa pääkaupunkiseudulla, mobiilina ja internetissä kuuluva radiokanava. Viiman toimitus ei tällä hetkellä voi selvittää, kuuluuko kanava oikeasti pääkaupunkiseudulla, mutta ainakaan nettilähetys ei toimi. Aiemmin netissä lähetetyn ohjelman teki tiettävästi miamilainen tuottaja, joka ei ollut  lainkaan tietoinen kuulumisestaan Suomessa eikä ollut kovin ilahtunut kanavansa lähettämisestä edelleen hänelle kertomatta ja maksamatta. Sivun galleria vaikuttaa tekaistulta eikä oikein mikään tunnu pitävän paikkaansa muutenkaan. Hassua. Vastaavia sivuja riittäisi käsiteltäväksi vaikka miten, mutta ehkä tyydyn vain linkittämään viestiin josta ne löytyvät.

Muropaketin keskustelun edetessä ja yhä uusien, samojen tekijöiden toteuttamien kampanjoiden ja  nettisivujen löytyessä oli joihinkin keskustelijoihin ottanut yhteyttä Kimmo Mirjamo -nimellä esiintynyt mies, joka oli vaatinut keskustelua ja tutkimuksia lopetettaviksi. Mirjamo.fi-sivun blogissa kirjoittaja uhkailee ottavansa Tallinnasta mukaan muutamia asiamiehiä ja selvittävänsä asioita silmä silmästä -tyyliin. Sivun linkit johtavat mm. jo mainituille suojateiden turva- ja lasten apu -sivuille. 

Plazan Muropaketti-keskustelupalstaa ylläpitävä, Yhtyneisiin Kuvalehtiin kuuluva Kynämies Oy poisti tänään keskustelusta kymmenittäin viestejä ylläpitoon tulleiden yhteydenottojen perusteella. Poistettuja viestejä voi lukea tilalle perustetusta blogista. Myös Suomi24-keskusteluista on poistettu tätä aihetta käsitelleitä keskusteluja.

Melkoista kansalais-Matlockismia voi näköjään verkossa harrastaa. Milloinkahan vaikka Hesari perustaa erillisen internet-kirjeenvaihtajan pestin? Metro-lehdellä onkin jo nettikirjeenvaihtaja etsimässä kiinnostavia juttuja ja videoita. Tässä jutussa olisi verkkokirjeenvaihtajalle töitä riittänyt ja varmaan siitö olisi jokin pikku-uutinen saatu kasattua. Samalla moni paatunut verkkokäyttäjä säilyttäisi uskonsa valtamedian kykyyn harjoittaa rivakkaa ja paljastavaa tutkivaa journalismia.

Tämä vuodatus toimii muuten tänään tolkuttoman hitaasti välillä.

Vuoden 2006 viimeiset tunnit hujahtivat Hurinalla, mistä suuri kiitos Hurinalle. Muistaakseni en riidellyt kenenkään kanssa, joten joudun pysymään halihali-pusipusi-tuitui -linjalla. Melkein Blogi jo listasi illan pääasioita, Marinadin kännykkäkuvista taas näkee, no, kaikenlaista. Sain muuten miinuspisteitä Aikuiset ystäväni -kirjan aikuisuustestissä.



Vuoden vaihtuessa harhailtiin Senaatintorin lähistöllä, sieltä on kuvakin. Silloin en ollenkaan huomannut noita katolla seisoskelevia tyyppejä. Itse torille eivät järjestyshenkilöstö ja poliisi mielellään ulkopuolisia päästäneet, kaiketi aiemman musiikkiesityksen vuoksi.  Tulitusten jälkeen jatkui matka Rose Gardeniin junkkabileisiin, jossa sivistyin junkan olevan drum'n'bass-tyyppistä musiikkia. Tai vähän sinnepäin.

Tänään olen lähinnä katsonut skeittivideoita ja, no, oikeastaan en ole juuri muuta tehnytkään. Mun oli tarkoitus alkaa tänä vuonna reippaaksi, alku ei nyt näytä kaikkein lupaavimmalta. Tai tulkintakysymyshän se on, olenhan katsonut reippaasti videoita.

Vuoden vaihtuessahan rautateiden tavaraliikenne avautui kilpailulle. Toistaiseksi kuitenkaan VR:n rinnalle ei ole tulossa muita yrittäjiä. Matkustajapuolella muutoksia tapahtuu 7.1.2007, jolloin junalippujen hinnat nousevat hieman ja Kainuuseen aletaan jälleen ajaa suoria junavuoroja Helsingistä. Tässä baarissa haluaisin olla -blogissa on arvioitu ravintolavaunubaarin olemusta.